Voiko raittiina juhlia?

Juovaan aikaan sana juhla tarkoitti mulle samaa kuin juominen, kaikkiin juhla-tilanteisiin pystyi hyvinkin ujuttaa pienet tai hiukan suuremmatkin ryyppäjäiset. Usein tulevia juhlia piti toki juhlistaa jo edellisenä iltana kun oli niin odottava fiilis, piti juhlia tulevia juhlia hiukan harjoittelemalla. Ja minun toinen nimenihän oli Juhla, tai jos pysytään totuudessa niin minähän oli yhtäkuin juhla. Mikään juhla ei ollut minulle niin pyhä, etttenkö olisi vähintäänkin järjestänyt juhlien jatkoja joissa sai rentoutua raskaan juhlapäivän jälkeen juomalla. Tämmöisiä jatkopartyja piti kehitellä eritoten juhlien jälkeen jolloin ei ollut soveliasta juoda itse juhlatilanteessa.

Esimerkiksi lasten syntymäpäivien jälkeen täytyi juoda onnistuneiden kemujen kunniaksi, muistan eräänkin kerran kun järjestin kaverisynttärit tytölleni ja suu alkoi napsaamaan siinä kohtaa kun talo oli vielä täynnä pikkuisia juhlijoita. Ajattelin että kyllä suomalaiset ovat ääreisjunttia kansaa kun lasten aikana juominen on niin suuri tabu. Jos elettäisiin vaikkapa Ranskassa niin olisi ihan fine, että voisin tässä juhlan lomassa juoda lasillisen viiniä. No viiniähän minulla ei ollut, mutta kylmän oluen kävin huitasemassa lukitussa vessassa yhdellä kulauksella, tunsin itseni erittäin Länsi-Eurooppalaiseksi siinä kohtaa. Meillähän ei aikuisten pieni alkoholin nauttiminen ole mikään tabu. En kyennyt näkemään että salaa vessassa hotkastu bisse oli aika kaukana ranskattaren viinilasin nauttimisesta. Ristiäisten jälkeen täytyi tietenkin kilistellä oman tai jonkun toisen lapsen kauniin nimen kunniaksi, babyshowereille piti tietysti järkätä kunnon jatkobileet kun raskaana oleva juhlakakalu poistui näköpiiristä. Hautajaiset oli taas arvokas muistotilaisuus, joiden jälkeen kuului mennä nollaamaan raskasta päivää, muistella edesmennyttä tärkeää ihmistä. Ja kun olo alkoi siirtyä humalan puolelle, oikeutin juomistani ajattelemalla että kyllä vainaja mielummin katselee minua taivaasta juhlivana kuin surevana, sehän olisi ollut suorastaan hänen toive jos oltaisiin kysytty. Näin minä ihan tosissani ajattelin.

Sitten oli tietysti nämä lempijuhlat joissa kuuluikin juoda. Esimerkiksi häät olivat semmoiset juhlat joissa sai pistää jalalla oikein kunnolla koreaksi. Muistan kuinka joskus kuulin etäisiä huhuja hääjuhlista joissa ei ollut alkoholitarjoilua, onneksi en sentään ikinä itse saanut kutsua moisiin tylsiin juhliin. Eihän vieraita voi saada viihtymään jos ei juoda, kuinka joku voi olla edes niin takakireä
 että haluaa pilata ihmisten juhlatunnelman sillä ettei ole viinatarjoilua. Ajattelin että joko syynä on uskonto, tai sitten kyseessä täytyy olla joku surullinen tarina hitlerimorsiamesta, joka haluaa estää miehensä juomista, varsinaista vapaudenriistoa. Jos olisin saanut kutsun hääjuhliin joissa ei alkoholitarjoilua olisi ollut, niin en olisi varmaankaan edes vaivautunut paikalle, tai jos olisin niin morsiuspari olisi saanut vilkuttaa Nadjuskan takaraivolle jo ennen kakunleikkaamista. Minun kallisarvoista aikaa ei olisi kulutettu pöydän ääreessä kuivin suin kököttämällä.

Hoidon käytyäni muistan kuinka ajattelin, että mimmoista olisi mennä juhliin joissa muut juovat. Ajatus oli erittäin jännittävä, tietyllä tapaa pelottava. Kuinka minä reagoisin muihin juhlijoihin, mitä tunteita se minussa voisi herättää. Olin ollut pari-kolme kuukautta raittiina kun saimme kutsun hääjuhliin, muistan kuinka jännitin tilaisuutta ihan hulluna etukäteen. Pystyisinkö olemaan kiinnittämättä huomiota toisten juhlimiseen, uskallanko katsella ympärilleni kun muut juovat alkoholia. Valmistauduin henkisesti kohtaamaan erilaisia mörköjä joita sisuksistani saattaisi hiipiä, olin valmis välttelemään katseellani muiden juomalaseja, pelkäsin myös että mitä jos vahingossa ottaisinkin lasin jossa on alkoholia. Paljon erilaisia ajatuksia pyöri päässäni.

Juhlat sujuivatkin sitten oikein mukavasti. Alkuun tarkkailin ajatuksiani ja reaktioitani, mutta hyvin nopeasti tein huomion, että ei minua häirinnyt muiden alkoholin nauttiminen. Olin toki hyvin tietoinen siitä että muilla oli alkoholidrinkkejä, mutta se ei saanut minussa mitään maata mullistavaa tunnekuohua aikaan. Meillä oli hauska ilta, ja jätimme juhlat siinä kohtaa kun väsy alkoi hiipiä. Olin todella ylpeä itsestäni, selvisin hyvin, minulla oli hauskaa ja juhlat olivat kauniit. Pystyin oikeasti keskittymään morsiuspariin, nauttimaan ruuasta, keskustelemaan muiden vieraiden kanssa. Pystyin juhlia ilman sitä ajatusta että nyt pitää päihtyä, kuinkahan paljon näitä drinkkilippuja oikein on, mistä voisin kalastaa niitä lisää, mitä sitten kun juomat loppuu, loppuuko ne ylipäätään, mihkä seuraan kannattaa heittäytyä että on kosteimmat pirskeet.

Pari kertaa olen ollut raittiina juhlimassa tyttöjen iltoja, on ihan hauskaa nähdä ystäviä ja heittäytyä juhlatunnelmaan mukaan. Minua ei haittaa toisten ihmisten juominen, alkoholi on ihan jees juhlajuoma niille kelle se sopii. Oma juhlakäyttäytyminen on toki muuttunut, en ole enää se ihminen jonka täytyy huutaa kaikista koviten saadakseen oma äänensä kuuluviin, kertoa mehevimmät juorut ja hurjastelut, saada ne älyttömimmät päähänpistot. On mukavaa kun saa olla juhlissa ilman sitä taakkaa että minun pitäisi nyt viihdyttää toisia. Saan keskittyä ihmisiin ja heidän kuulumisiin, saan olla ihan vaan oma itseni, ilman päihtyneitä aivoja.

Vuoden aikana on tullut käytyä läpi kaikki kalenterivuoden juhlat, synttärit, joulut, juhannukset, pääsiäiset jne. On ollut ihanaa viettää juhlia uudella tavalla, niin että alkoholi ei ole määrännyt minun tahtiani. Ikimuistoinen ensimmäinen raitis juhannus vietettiin mökillä veljen perheen kanssa, juhannuspäivän iltana kun veljen lapset nukkuivat, pidimme oman vertsiringin terassilla. Oli upeaa istua siinä ulkona auringonpaisteessa, suihkulähteen solinaa ja luonnon ääniä kuunnellen. Hyvin erilainen juhannus kuin yksikään aikaisempi.

Pystyykö raittiina juhlimaan? Voiko raittiina juhliminen olla hauskaa? Vastaan että kyllä ja kyllä. Nythän sitä  vasta pystyykin keskittyä juhlaan kun ei ole juominen ja sen suunnittelu täyttämässä kaikkea aivokapasiteettia. Kunnon ryyppäyskemuihin ei kylläkään ole minkäänlaista mielenkiintoa lähteä, semmosta ei vaan jaksa katsella taikka kuunnella, mutta tässä kohtaa voin todeta että en koe jääväni mistään paitsi. Aivan tarpeeksi oon niissä juhlissa juovaan aikaan persustani kuluttanut.

Tänään oon kiitollinen siitä, että jokainen päivä raittiina antaa minulle aihetta juhlaan. Saan elää elämää omilla ehdoillani, alkoholi ei enää pyöritä minun palettiani missään suhteessa.