"Kuinka sä voit olla alkoholisti, ethän sä edes näytä siltä" "Kuinka sä nyt voit muka olla alkoholisti kun ethän sä edes silleen juo"
Tämänkaltaisiin kommentteihin minä sain törmätä kun tulin ulos kaapista sairauteni kanssa. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että päihderiippuvainen salailee ja häpeää, peittelee omaa ongelmaansa viimeiseen asti. Enkä minä ollut poikkeus tässä kohtaa. Kulissit oli minulle juovaan aikaan äärimmäisen tärkeitä, kulissit joilla sain salattua jopa lähimmiltä ihmisiltäni oman hädän ja tuskan. Lähimmäiseni näkivät ajoittain minut masentuneena, ajoittain railakkaana juhlijana.
Eräskin läheiseni sanoi minulle että ei olisi voinut kuvitellakaan että olen alkoholisti, ulospäin näytti siltä että elän vaan hiukan rankempaa vaihetta elämässäni ja kompensoin sitä juhlimalla. Niin hyvin minä onnistuin peitellä ja salata juomisen todellisuuden.
Tänä päivänä saan kiitollisena katsoa ympärilleni, omia rakkaita lapsiani, kotia joka tuntuu kodilta, elämääni joka elämisen arvoista. Ei tarvitse enää hävetä, salata tai peitellä mitään.
Tammikuussa 2019 marssin epäuskoisena, toiveikkaana, ja peloissani Minnesotamallisen päihdehoitolaitos Kantamon ovista sisään. Siitä alkoi minun toipumismatkani, se oli minun elämäni pelastus.
Kiitos viisaista kirjoituksistasi. Puoliso on kulkenut 100% samanlaisen tien ja tapahtumat. Onnittelut myös sinulle, että valitsit elämän. Älä ikinä enää menetä sitä, se on hienointa ja tärkeintä mitä voi olla.
VastaaPoistaKiitos, aivan liikuksen kyyneleet tässä tulee. Onnea puolisolle raittiudesta ja sinulle myös <3 Toipumisen tielle pääseminen on niin alkoholistille kuin läheisellekin lottovoitto, se ei ole itsestäänselvyys että pääsee laadukkaaseen hoitoon.
PoistaSe mitä raittius tuo mukanaan, olen saanut elämäni takaisin, sitä en aio heittää enää mistään hinnasta pois.
Kiitos vielä kannustavasta kommentista :)