sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Alkoholismi hajottaa läheisen

Jokaista Suomen n.400 000 päihderiippuvaista kohden on vähintäänkin kourallinen läheisiä jotka tavalla tai toisella kärsivät. Siitä voi pikaisesti ynnäillä kuinka monta ihmistä päihderiippuvuus tässä maassa koskettaa, mimmonen syöpä päihderiippuvuus sairautena on.

On vanhempia kiikuttamassa ruokakasseja, silottelemassa tietä, maksamassa laskuja, valvomassa öitä, syyllistämässä itseään. Mitä olisin voinut tehdä toisin? Onko tämä minun vikani? Päihderiippuvaista katsoessa näkee sen oman lapsensa, tätä ihmistä minun kuuluu suojella, oman henkeni uhalla minun kuuluu taistella. Kuinka voisin hylätä oman lapseni, olenko julma jos en nyt lähdekkään pelastamaan? Nyt se on taas niin kiltti ja kultainen, eilen se haukkui idiootiksi, jos nyt vaan teen mitä pyydetään niin ehkä minua ei enää syyllistetä. Ostan uuden hupparin revityn tilalle, maksan laskun ettei sähköt katkea. Haukun lapseni narkkarikaverit alimpaan helvettiin, tuhoavat minun lapseni elämää. Kuinka itse pärjään nyt kun kaikki rahat meni taas toisen huumevelkoihin.

Kuinka monta lasta elää siinä ymmärryksessä että epänormaali on normaalia. Se on tavallista että vanhempi on aina kännissä, poissaoleva, vihainen, pelottava, väsynyt. Lapsi tottuu siihen että hänen kunniatehtävänsä on kantaa jääkaapista kylmiä juomia, siitä saa kehuja, reipas tyttö. Tottua siihen että tutusta ihmisestä muuttuu aina välillä toisenlainen, holtiton, sekopäinen, itkuinen, väsynyt. Aamuisin lapsi tietää että äiti tai isä ei välttämättä herää vaikka kuinka ravistelisi hereille. Lupaukset ovat sanahelinää, ulkomaanmatkoista, uintireissuista, poneista ja uudesta pyörästä voidaan puhua pilvilinnoja maalaillen. Mutta ikinä ei voi luottaa, pettymykset ovat arkipäivää.

Kuinka monta puolisoa repii hiuksia päästään ja huutaa kitarisansa hajalle kun se vitun alkoholisti tampio ei voi olla juomatta. Oma puoliso inhottaa, siinä se nyt taas makaa tajuttomana, tai laulaa keskellä yötä Jamppa Tuomista. Pelko ohjaa toimintoja, mitä jos se taas tulee pullon kanssa kotiin? Mitä jos mä nyt suututan sen ja se taas lähtee baariin? Mitä jos se nyt suuttuu kun sanon että älä mene, sitten se ainakin menee. Taas löytyi piilopulloja, kaadanko nämä pois, vai esitänkö etten löytänytkään. Elämä on kuin painekattila. Paine on koko ajan, pelko siitä että pian räjähtää, kiehuu yli. Miltä se tuntuu jäädä toistuvasti päihteelle toiseksi? Vaikka kuinka yrittää rakastaa ja olla rakastettava, niin jää aina toiseksi. Tilanteita oppii lukemaan, nyt se käyttäytyy noin, pian aukeaa korkki. Nyt on taas tuo samea katse, pian saan kuulla olevani huora ja kelpaamaton, en kelpaa kenellekkään, säälistä tuo ihminen on minun kanssani.

Siskot ja veljet kantavat huolta, kokevat riittämättömyyden tunteita. Ystävät ja työkaverit katsovat vierestä ihmisen tuhoa, voinko auttaa, kuinka voin auttaa, taasko mun pitää valehdella ton puolesta.

Läheisriippuvuus on sairaus johon läheiset sairastuvat alkoholistin tai addiktin rinnalla. Se saa ihmisen hajoamaan kappaleiksi, menettämään omanarvontuntonsa, käyttäytymään sekopäisesti ja epätoivoisesti. Päihderiippuvainen vetää koko perheensä samaan monttuun itsensä kanssa. Sielä montussa kehitellään peitetarinoita kun ei päästäkään sukulaistytön rippijuhliin, peitellään mustelmia, itketään ja riehutaan. Sielä montussa pelätään, pidetään kulisseja. Jos me nyt valehdellaan toisillemme että kaikki on hyvin, niin voisiko asiat kääntyä hyväksi? Sielä montussa petetään lupauksia, uskotaan aina uudestaan ja uudestaa, petytään kerta toisensa jälkeen.

Yhtä lailla kuin päihderiippuvuudesta, niin myös läheisriippuvuudesta voi päästä toipumaan. Minä oon saanut läheltä nähdä kuinka rikkinäinen ihminen pääsee eheytymään, olen saanut myös itse kokea toipumista läheisriippuvuudesta. Läheisriippuvuudesta ja siitä toipumisesta voit lukea enemmän täältä.

Yksi läheinen kerran tuumasi, että onneksi hän on säästynyt alkoholismi-sairaudelta, ja päässyt "vain" läheisriippuvuudella. Siitä tulikin hyviä ajatuksia ja keskustelua. Ei ole olemassa "vain läheisriippuvuutta". En osaa sanoa kumpi on kamapalmpi kohtalo, eikä minun tarvitsekkaan, varmaa on se että kumpikin hajottaa. Läheisen tuska ja sieltä kumpuavat ajatus/toimintamallit ovat täysin verrattavissa päihderiippuvaisen toimintamalleihin. Oli kyse sitten läheisriippuvuudesta tai alkoholismista, niin se varjostaa ihmisen koko elämää, kaikilla elämän osa-alueilla.

Minä tiedostan hyvin sen, että alkoholismini lisäksi olen läheisriippuvainen. Alkoholismi on minun primääri sairaus, josta olen päässyt toipumaan, kiitos laadukaan päihdehoidon. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että kun olen päässyt toipumisen tielle, niin pystyn hoitamaan itseäni kokonaisvaltaisesti. Olen oppinut näkemään myös läheisriippuvuuden oirehdintoja, ja tekemään tarvittavia muutoksia elämässäni, jotta säilytän mielenrauhan ja tyyneyden. Se ei ole ollut helppoa. Monet väännöt olen käynyt itseni kanssa, miettinyt että teenkö nyt oikein. Onneksi minun ei tarvitse tänä päivänä olla yksin. Vertaisten kanssa puhumalla saan asioihin oikeat mittasuhteet, ja ymmärrystä itseäni kohtaan. Olen oppinut luottamaan itseeni ja valintoihini. Olen oppinut tekemään valintoja ja päätöksiä itse, sekään ei ole itsestäänselvyys. Vielä jokin aika sitten, mitä pienimmätkin valinnat tuntuivat lähes ylipääsemättömiltä, mitä jos valitsen väärin, mitä jos toiset tuomitsevat, mitä jos joku pettyy. Olen saanut rohkeutta olla oma itseni, seistä omilla jaloillani ja luottaa siihen että elämä kantaa. Joskus teen huonoja ratkaisuja, mutta siihen ei maailmani enää kaadu. Virheistä ja kompastuksista saan tänä päivänä ottaa opikseni. Juuri tänä aamuna olen kiitollinen siitä että olen saanut mahdollisuuden toipua.

1 kommentti:

  1. Itsekin alkoholistin läheisenä voin samaistua tähän aiheeseen. Pahinta itselleni on ollut juurikin tuo kuinka ihminen muuttuu yhtäkkiä toisenlaiseksi ja kuinka ei voi ymmärtää miksi toinen ei voi vain lopettaa juomista. Nyt ymmärrän tilannetta kuitenkin paremmin ja katson sitä sairauden näkökulmasta, onneksi läheiseni saa ongelmaansa nyt lääkehoitoa ja toivon, että tie paranemiseen voi alkaa.

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentista, vastaan sinulle ajan kanssa.