Miksi minä kirjoitan päihderiippuvuus sairaudestani

Niin, miksi minulla on halu kirjoittaa niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin sairaudestani. Mikä saa minut avaamaan elämääni, olemaan julkisesti raitistunut alkoholisti? Minkä takia ihmiset ylipäätään bloggaa heille tärkeistä asioista?

Minulle kirjoittaminen on ollut aina intohimo, ja olen harrastanut bloggaamista aiemminkin. Kun sain tiedon ja ymmärryksen sairaudestani, ja pääsin toipumaan, päätin että en häpeä sairauttani. En häpeä itseäni, sitä mitä minä olen tänä päivänä, enkä sitä mitä olen ollut aiemmin. Kun ihminen sairastaa päihderiippuvuutta, eikä siitä ole ymmärrystä, ei ole kykyä hoitaa itseään, niin ei voida odottaa toipumista tai vastuunottamista sairaudesta ja sen seurauksista. Eihän syöpää sairastavaakaan ihmistä moitita siitä että hän ei ole mennyt ajoissa hoitoon ja nyt syöpä on levinnyt luihin ja ytimiin. Kun on tieto ja ymmärrys sairaudesta niin vasta silloin voidaan olettaa että ihminen kantaa vastuun omasta sairaudestaan.

Päihderiippuvaisen juominen voi olla ympäristölle ihan ok, hyväksyttävä asia. Kun ei ole tietoa toisen sairaudesta, niin esim sosiaalisessa mediassa tykätään "juhlakuvista", päihderiippuvaista kutsutaan juomajuhliin, ajatus suurkuluttajasta saattaa olla se mitä ihmiset ympärillä näkevät. Totuus on kuitenkin kaikkea muuta, kulissit oli omalla kohdallani rakennettu hyvin, pääsääntöisesti ihmisillä ei ollut harmainta hajuakaan siitä että minä olin sairas. Nadja oli vaan kova juhlimaan ja sekoilemaan, minun piireissäni, missä kova juhliminen oli IN, minusta pidettiin, minusta pidettiin sellaisena kuin ihmiset minut juhlissa näkivät. Toki valitsin seuranikin niin että sain juoda samankaltaisessa seurassa, kuppiin sylkevät olivat mun elämästäni heivattu pois.

Kun pikkuhiljaa tulin kaapista sairauteni kanssa, sain osaksi pahoitteluita, ihmetystä, epäuskoa. Se että ihminen käy päihdehoidon on monelle iso peikko, ajatellaan että se on häpeällistä, ei osata nähdä että se on alkoholistin suurin onni päästä hoitoon, päästä toipumaan ja saada elämänsä takaisin. Jouduin jopa "selittelemään" sitä minkä ihmeen takia menen hoitoon, enää en selittele mutta kerron mielelläni omasta kokemuksestani. Minä olin niin taitavasti salannut ja peitellyt juomiseni todellisuutta, että  tunnustukseni tuli joillekkin täytenä yllätyksenä. Ihmiset näkivät minut hyvin railakkaana juhlijana, ei heillä ollut harmainta hajuakaan siitä että join myös yksin. Pääasiassahan minä join yksin, varsinkin juovan ajan loppupuolella juhlat olivat lähinnä suorituksia.

Päihderiippuvaisia on Suomessa lähes puoli miljoonaa, aivan käsittämätön luku. Valtaosa heistä käy töissä, ovat perheen isejä ja äitejä, heistä ei päälle päin näe sairautta. Se mitä tapahtuu suljettujen ovien sisällä, mitä taakkaa sairastava ihminen kantaa, on täydessä pimennossa. Kuinka monta ihmistä kärsii sairauden kourissa, kuinka monta läheistä kärsii sairaudesta. Juomista hävetään ja peitellään kaikin mahdollisin keinoin, paljastuminen on suurin pelko. Samaan aikaan lapset menettävät lapsuutensa, puolisot mielenterveytensä, vanhemmat menettävät yöunensa jne. Sen kaiken kaameuden keskellä päihderiippuvaisen sairautta mahdollistetaan, ei ymmärretä että kyseessä on sairaus josta voi toipua.

Siinä kohtaa kun minä sain ensimmäisen kerran tiedon parantumattomasta perinnöllisestä sairaudesta, niin siitä meni noin  puoli vuotta kun astelin hoitoon. Minä tiedän että rehellinen ja avoin tieto sairaudesta avaa silmiä.

Miksi minä siis kirjoitan sairaudestani?

Ensinnäkin mulla on halu kirjoittaa ja kirjoittaminen sairaudestani on minulle eheyttävää. Kirjoitan silloin kun minulla on siihen aikaa ja inspiraatiota. Minä haluan antaa kasvot sairaudelle, tämmöinen on Nadja 38v, raitistunut alkoholisti ja perheen äiti. Minä haluan jakaa tietoisuutta sairaudesta, ja sitä pystyn jakaa kertomalla omasta kokemuksestani, sekä juovalta että toipuvalta ajalta. Miksi minä häpeäisin sairauttani? Minä en ole tätä sairautta itselleni valinnut, ei yksikään päihderiippuvainen ole. Nuorena tyttönä hauskaa pitäessäni en pienessä mielessäkään kuvitellut että mihin hauskan pitäminen voisi johtaa.

Olen saanut kiitosta blogini rehellisyydestä ja avoimuudesta, olen kiitollinen joka ikisestä palautteesta, ja lukijasta joka syystä tai toisesta blogiini eksyy.  Ja jos yksikin alkoholisti tai alkoholistin läheinen pystyy saamaan jotain oivaltavaa minun blogistani, niin se on minulle suurin kiitos. Sen vuoksi tätä teen.