Muista hengittää

Viimeisen parin päivän aikana olen sanonut itselleni kerran jos toisenkin "Muista hengittää". Se on ihan käypä muistutus ihan noin ihmisen elossa pysymisen kannalta, mutta myös arjen pyörteessä. Elämää ja toipumista ei pitäisi alkaa suorittaa, siinä helposti kadottaa sen punaisen langan joka pitää meitä oikealla polulla.

Aina tulee olemaan asioita joiden kulkuun minä en voi vaikuttaa, on kyse sitten omasta toipumisesta, läheisen toipumisesta tai ympärillä olevasta elämästä. Jos alan hullun lailla suorittamaan ja korjaamaan epäkohtia minussa itsessäni, toisissa ihmisissä tai ylipäätään elämässä, on vaarana että uuvun, näen vaan tekemättömien asioiden loppumattoman listan, unohdan oman hyvinvointini, kadotan kiitollisuuden tunteen. Kiitollisuus on se asia mikä pitää minut raittiina. Kiitollisuus siitä mitä minulla on juuri nyt.

Olen onnekas siinä suhteessa, että jos tunnen olevani hukassa, niin minulla on aina vertaisteni tuki. Olemalla rehellinen itselleni ja muille, saan nopeasti palautetta siitä, minkä kuuluisi olla numero 1. Kun olen avoimin mielin ja nöyrä sairauteni edessä, osaan ottaa toisten ihmisten hyvää tarkoittavat palautteet oikein. Palaute ei ole aina juuri sitä mitä itse haluaisin kuulla, saattaa olla että olen hyvää matkaa kipuamassa perse edellä puuhun, ja koen että tämä olis se oikea reitti.

Juovaan aikaan otin kaikki omia ajatuksiani ja toimintaani koskevat palautteet vittumaisena kritiikkinä. Ihmiset halusivat puuttua asioihini, luulevat muka tietävänsä paremmin kuin minä. Minä kyllä tiedän kuinka asiat tulee hoitaa, kuinka joku edes kehtaa tulla väittämään että minä olisin nyt pihalla kuin lumiukko.

Tänä päivänä minä tiedän, että olen vuorannut elämäni ihmisillä jotka ymmärtää, jotka puhuvat samaa kieltä, ja haluavat pyyteettömästi hyvää minulle. Minun on helppo ottaa vastaan vertaistukea, aina se ei tosin samantien osu ja uppoa. Joskus kuulen asioita jotka kertovat että olen menossa väärään suuntaan, se voi hetkellisesti tuntua kohtuuttomalta, mutta olemalla rehellinen itselleni huomaan usein että aivan, näinhän se justiinsa on.

Tänä aamuna kun heräsin, sanoin itselleni ensimmäisenä, "Muista hengittää, ei ole kiire, kaikki on hyvin". Elämällä päivä kerrallaan, hoitamalla yhden päivän asiat kerrallaan, pystyn nauttia elämästäni ilman huolta tulevasta, ilman huolta asioista joihin en voi millään tasolla vaikuttaa juuri tänään. Pitämällä huolta itsestäni juuri tänään, voin vaalia kiitollisuutta ja mielenrauhaa. Syön hyvin, lepään tarpeeksi, hoidan vain yhden päivän asiat kerrallaan, olen rehellinen, olen armollinen itselleni ja jeppistä jepulis muistan hengittää.