Raitis aamu

Raittiit aamut, ehkä parasta mitä tiedän. Herätä ennen kellon herätystä, koko muu talo nukkuu, vain minä ja kahvikuppi, omat ajatukset. Ei morkkikisia eilisestä, vain lupaus tulevasta päivästä. Aamut ovat mulle itselleni parasta aikaa itsetutkisteluun. Jos edellisenä päivänä on ollut huolia, paljon tapahtumia tai muuta sekamelskaa, niin yleensä yön jälkeen ajatukset ovat saaneet oikeita mittasuhteita.

Aamuisin tapahtuu suurimpia oivalluksia, ajatus on kirkkaampi kun päivä on vasta alkamassa. Voin tehdä suunnitelmia, jotka tuovat minulle mielenrauhaa, iloa tai helpotusta. Aamuissa on jotain tyhjän kaunista, piirtämätön päivä joka alkaa pikkuhiljaa hahmoittua. Joskus päivän piirrustus hahmottuu pitkin rauhallisin vedoin, toisinaan taas löytyy nopeita liikkeitä, useita värejä, liian monta kiemuraa ja kulmaa. Mutta aamuisin on tyhjä paperi.

Juovaan aikaan minun aamuni olivat jo alkaessaan söherrettyjä, kannoin eilisen ja huomisen taakkaa jatkuvasti  mukanani. Krapula-aamuina ajatus oli sumea ja sekava, fyysinen ja henkinen huono olo aiheutti oksennustulvaisen mustan möykyn päivän piirrokseen jo ennenkuin se pääsi edes alkamaan. Sekavia välähdyksiä sieltä täältä, unen kaltaisia hataria muistikuvia. Usein mietin että tapahtuiko asiat oikeasti, kävinkö tosiaan pizzeriassa aamuyöllä, tulinko tosiaan taksilla kotiin, nuoleskelinko työkaveria, julkaisinko itsesäälibiisin facebookissa, itkinkö tuntemattomalle, kaaduinko tanssilattialla, oksensinko lavuaariin jne. Usein sain vahvistuksen muistikuville katsomalla oliko mustelmia, löytyykö paprikanpaloja lavuaarin posliinilta, kuitit olivat myös hyvää todistusaineistoa. Joskus piti laittaa kaverille viestiä ja vahvistaa omia muistikuvia. Joskus muistikuvat olivat niin kipeitä että sysäsin ne saman tien pois mielestä, tuota ei tapahtunut. Vaikka tein kaikkeni unohtaakseni ahdistavat asiat, ne seurasi minua silti, tunsin ne suurena klönttinä rintalastani alla. Se klöntti piirtyi joka aamu minun paperilleni.

Tänä aamuna istun keittiönpöydän päässä inkkariasennossa, minulla on suora näköyhteys olkkarissa olevaan joulukuuseen joka koristeltiin lasten kanssa pari päivää sitten. Tiedän että tänään on työpäivä, illalla on jatkohoitoryhmä (viikon kohokohta minulle). Eilistä muistelen hyvällä, tein parhaani, ja kaikki muistot ovat tosia. Huomenna on vapaapäivä ja saan herätä mitä suurimmalla todennäköisyydellä raittiina, koska juuri tänään valitsen olla juomatta. Tänäänkään minun ei tarvitse juoda.