Kulissijouluja

Vanhassa elämässäni joulunaika oli sitä aikaa jolloin tekosyitä juomiselle oli äärettömän helppo keksiä. Tai kovin kekseliäskään ei välttämättä tarvinnut olla. Minulle oli automaatioajatus että joulukuu on pikkujouluissa pomppimista, glögin maistelua ja punaviinin tissuttelua. Oli ihan ok että joka viikonloppu oli kosteita kekkereitä, joulushoppailun lomassa oli rentouttavaa käydä oluella, lahjoja paketoidessa siemailu oli suorastaan välttämättömyys, joulusiivouksen jälkeen ja siinä lomassa pikkuset naukut toivat piristystä muutoin niin tylsään puuhaan jne.

Minähän olin kuitenkin paatunut kaljajuoppo, joten glögit ja punaviinit olivat lähinnä silmänlumetta. Näin itseni nautiskelevana aikuisena naisena, vaikka todellisuudessa kittasin siinä ohella lahjakkaat määrät olutta. Mutta sitä ei mun mielestäni melkein edes tapahtunut, ainakaan kun instagram-postauksessani oli vain viinilasin kuva. Kyllähän muutkin niin tekivät, postasivat kuvan punaviinilasista ja suklaasta. Ajattelin että ihan salettiin sielä vedetään koko pullo ja päälle vielä jotain muuta. Minun maailmassani ei ollut mitään yksiä lasillisia, ja olin vuorenvarma ettei muillakaan ollut. Tai no, ehkä jotkut piipertäjät ja nössykät joivat joskus sen yhden lasillisen, mutta ajattelin myös että kyllä hekin haluaisivat oikeesti juoda kunnolla, kunhan vaan pääsisivät typeristä rajoitteistaan eroon.

Olen aina sanonut että joulu on lasten juhla, ja tärkeintä on että lapset nauttivat. Olen nähnyt suunnattomasti vaivaa että lapset saavat mahdollisimman hyviä lahjoja, että käydään hautausmaalla, syödään riisipuuroa, tehdään pipareita, että tehtäsiin kaikkea mitä jouluna kuuluu tehdä. Että lapset olisivat tyytyväisiä, että minä saisin sitten rauhassa jouluaaton iltana rentoutua. Minun on ollut äärettömän vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että jouluaaton iltana olen laittanut oman juomiseni lasten ja perheen jouluilon edelle. En halunnut että lapset näkivät juomistani, koska enhän minä voinut olla se kamala äiti joka kännää jouluna.
Minun jouluillan suunnitelmat meni kutakuinkin näin: Lapset saavat mieleisiä lahjoja joilla saavat leikkiä rauhassa omassa huoneessaan, laitan lapset aikaisin nukkumaan koska päivä on ollut jännittävä ja raskas. Olin stressaantunut, kireä ja poissaoleva, koska mielessäni siinsi se oma hetkeni, hetki jolloin sain juoda.

Minähän pidin itseäni suorastaan mahtavana äitinä joka ajatteli aina lastensa parasta. En kyennyt näkemään että ajoin lapset pois luotani lahjoilla jotta sain rauhassa siemailla. En kyennyt näkemään että halusin lapset ajoissa nukkumaan että minä saisin juoda rauhassa. 

Minä erottelin oman jouluni ja lasten joulun. Minun jouluni olisi ollut pilalla jos en olisi saanut juoda. 

Tuleva joulu on ensimmäinen raitis jouluni. Olen kiitollinen  siitä että saan osaltani tarjota perheelleni raittiin joulun. Olen kiitollinen siitä että saan nauttia joulusta yhdessä perheeni kanssa. Minun ei tarvitse suorittaa joulua että saisin hyvällä omalla tunnolla juoda. Minun ei tarvitse eristää itseäni muulta perheeltä. Olen kiitollinen siitä että saan paketoida joululahjat selvinpäin, saan nauttia jouluateriasta ilman kiireen tuntua, saamme perheen kanssa availla joululahjoja ja riemuita niistä yhdessä. Nautin suunnattomasti siitä joulu ei ole minulle enää kulissijuhla, vaan juhla jolloin tehdään asioita jotka saavat meidät hyvälle tuulelle. Saamme luoda omat perinteemme ilman ulkoapäin tulevia paineita, sitä merkitsee minulle raitis joulu.

Toivotan kaikille blogini lukijoille iloista ja rauhallista, omannäköistä joulua