Juovan ajan loppupuolella olin äärimmäisen masentunut, ahdistunut ja ailahteleva, menetin työkykyni ja elämänhallintani. Olin viimeiset puolitoista vuotta sairauslomalla ja pari kuukautta ennen hoitoon hakeutumistani minut irtisanottiin työpaikastani, koska tilanteeseeni ei näkynyt valoa tunnelin päässä. Diagnooseja löytyi muunmuassa kaksisuuntainen mielialahäiriö, tunne-elämän epävakaa persoonallisuushäiriö, masennus, ahdistus, paniikkihäiriö, mitä näitä nyt olikaan. Minulle määrättiin lääkkeitä, joita en uskaltanut kuitenkaan ikinä aloittaa, koska pelkäsin yhteisvaikutuksia alkoholin kanssa. Koin että olen sillä tavalla masentunut, että ainut lääke mitä voin ottaa pahaan olooni on alkoholi. Sain hetken helpotuksen, oloni oli hetken "normaali" kun join. Kärsin kovista ristiriidoista koska en halunnut juoda, mutta en oikein osannut tehdä muutakaan.
En ole tässäkään kohtaa poikkeuksellinen alkoholisti, suurelta osalta alkoholisteista löytyy erilaisia mt-ongelmia ja diagnooseja.Salasin juomiseni todellisuutta läheisiltäni ja terapeutiltani, työnanatajaltani, ihan kaikilta. Viimeisenä juovana kesänä olin ihan loppu omaan juomiseen, jotenkin tiedostin että olen menettänyt kontrollin. Viikot jolloin pienimmät lapset olivat isällään, olivat minun omaa aikaa lääkitä masennustani, ja kun lapset olivat kotona, odotin iltoja että lapset menivät nukkumaan jotta sain "hiukan rentoutua". Useimmiten juomiseni meni sykleissä, parina-kolmena päivänä kippasin ja päivä-pari huilia. Tuohon aikaan ei enää voinut juhlimisesta juurikaan puhua, juhliminen kavereiden kanssa oli käynyt työlääksi, mieluiten "rentouduin" luottoystäväni alkoholin kanssa ihan yksin.
Otin "tissutteluni" (sitä se mielestäni oli, tissuttelua) puheeksi terapeuttini kanssa, totuutta kaunistellen toki, pelkäsin että minua pidetään alkoholistina. Teimme hienot suunnitelmat rajoittaa juomistani, paperilappu jossa luki "en osta kaljaa", johon sain merkitä joka päivä rastin kun tavoite toteutui. Pari päivää menikin hyvin, kunnes tuli ilta jolloin ryttäsin paperin roskakoriin. "Pitäkööt tunkkinsa, ei tästä tuu mitään", totesin. Terapeutilleni valehtelin kuitenkin että nyt on juominen hallinnassa, en vaan kehdannut myöntää totuutta, häpeä oli liian suuri.
Tänä päivänä olen saanut ymmärryksen siitä, että alkoholismi aiheuttaa masennusta. Alkoholismi on primääri sairaus, joka tulee hoitaa ennenkuin voidaan edes alkaa miettiä onko ihminen todella masentunut, jääkö ensisijaisen sairauden jälkeen enää mitään hoidettavia mielenterveysongelmia.
Minun kohdallani paha olo ja mielen ailahtelut johtui alkoholismistani. Jo perushoitojaksolla, epämääräiset ahdistukseni alkoi hälvetä, möykky rintalastan alta hävisi. Pystyn hengittää vapaasti, ilman kuristavaa tunnetta, olen vapaa nauttimaan elämästäni. Toki elämässä tulee vastoinkäymisiä ja ahdistavia tilanteita, mutta tänä päivänä minulla on työkaluja hoitaa itseäni. Tunnistan tunteeni ja tilanteet jotka ovat haastavia. Pystyn purkaa ajatukseni ja tunteeni ilman häpeän taakkaa vertaisilleni, ja tarttua toimeen jos minun on tehtävä peliliikkeitä.
En liioittele yhtään kun sanon että suurin kiitollisuuden aiheeni on raittius. Minun elämän tärkein asia on oma raittiuteni. Itseäni hoitamalla saan nauttia jokaisesta päivästä ilon aiheineen ja vastoinkäymisineen. Saan nauttia lapsistani, pitää heistä hyvää huolta, olla tuki ja turva. Saan olla luotettava ja rakastava kumppani. Minun ei tarvitse enää eristää itseäni perheeltä ja ystäviltä. Tänä päivänä pystyn käydä töissä ja hoitaa työtehtäväni kiitettävästi. Minulla on aina tuki ja turva vertaisistani, veljistä ja siskoista, jotka ovat käyneet läpi saman. "Kiitollinen, siunattu, onnellinen" hiukan kulunut fraasi, mutta allekirjoitan tämän täysin juuri tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentista, vastaan sinulle ajan kanssa.