Minä, alkoholistin läheinen

Viime viikonlopun sain viettää läheiseni läheisviikonlopussa Kantamossa. Viikonloppu oli jännittävä ja raskas, mutta sitäkin antoisampi. Oli todella silmiä avaavaa olla ensimmäistä kertaa raittiina alkoholistina läheisen roolissa kohtaamisessa, kuulla läheisterapeutin elämäntarina, nähdä koko touhu toisesta vinkkelistä.

Olen hyvinkin tietoinen ollut siitä että olen myös läheisriippuvainen, minun elämääni on aina kuulunut alkoholisteja ja alkoholistin rinnalla eläneitä läheisriippuvaisia ihmisiä. Viime viikonlopun jälkeen mulla ei jäänyt enää pätkääkään epäselväksi, kuinka inhottava ja piinaava, kokonaisvaltaisesti murjova tämä sairaus on, niin alkoholistille kuin hänen rinnallaan eläville. Jotain semmosta liikahti minussa eteenpäin jonka edessä murruin. Jotain semmoista mihin en ole saanut aiemmin kosketusta/uskaltanut koskea tai en vain ole kyennyt edes ymmärtää. Sen lisäksi että sain olla mukana rakkaan läheisen viikonlopussa ja osaltani auttaa häntä, sain myös lisää ymmärrystä omaa itseäni kohtaan.

Maanantai meni töissä kuin sumussa, olin täysin rikki hiustenpäistä varpaiden kynsiin. Tunsin sisälläni suurta vihaa, ihan helvetillistä myllerrystä. Olin niin vihainen sairaudelle nimeltä päihderiippuvuus. Tunteet purkautui itkuna, annoin itselleni luvan olla hajalla. Sain purkaa tunteitani työpäivän aikana rakkaille työkavereille, oon onnekas siinä mielessä että meidän työyhteisössä kellekään ei ole epäselvää mistä sairaudesta on kyse. Sain vertaistukea ja ymmärrystä, kannustusta kohdata näitä tunteita. Ensimmäistä kertaa elämässä annoin itselleni luvan olla haavoittunut alkoholistien läheinen, tämä iskoutui mun päähän tunnetasolla ensimmäistä kertaa näin voimakkaasti.

Minä tiedän että ilman omien tunteiden tunnistamista, tunnustamista ja käsittelyä ei voi tapahtua toipumista. Siksi oonkin äärettömän kiitollinen tästä tuskasta jonka sain kokea, joka minun täytyi käydä läpi. Nämä myllerrykset vievät toipumistani pikkuhiljaa, päivä kerrallaan eteenpäin. Olen saanut vertaistukea, ja minulla on työkaluja hoitaa itseäni, siitä olen maailman kiitollisin. Olen tehnyt myös suunnitelman jota aion noudattaa, se pelastaa minut huolelta, kiireeltä ja epäröinniltä. Suunnitelma on yksinkertainen, olen rehellinen itselleni ja muille, puhun mieltä painavista asioista, en aio jäädä tunteitteni kanssa yksin. Minun ei tarvitse enää koskaan olla yksin, siitä saan kiittää vertaisiani, raitistuneita päihderiippuvaisia ja itseään hoitavia läheisriippuvaisia. On äärettömän hienoa olla tällä kokonaisvaltaisen toipumisen matkalla.

Läheisriippuvuus on sairaus johon läheiset sairastuvat alkoholistin rinnalla, alkoholismi on aina koko perheen sairaus. Lisätietoa aiheesta voi käydä lukemassa Kantamon nettisivuilta täältä (KLIK)

Hyvää alkanutta viikkoa juuri sinulle <3