Raitistuminen vaatii rehellisyyttä

Otsikko kaikessa yksinkertaisuudessaan kertoo sen, mikä on ollut minun raitistumiseni ehto, mihin pyrin joka päivä jotta voin vaalia raittiuttani. Se kuulostaa helpolta, mutta on vaatinut minulta töitä ihan älyttömän paljon. Ensinnäkin alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus ja toiseksi alkoholistit poikkeuksetta elävät salailujen, valheiden ja kieltojen maailmassa. Raitis ihminen taas on rehellinen muille ja ennenkaikkea itselleen.

"Mistä tietää että alkoholisti valehtelee? Siitä että huulet liikkuu"
Kun menin hoitoon ja kuulin tämmöisen raskaan väittämän, niin suutuin. Joo myönsin olevani alkoholisti, mutta enhän minä valehtele, minähän inhosin valehtelijoita. Pidin itseäni rehellisenä ihmisenä. Ei kai nyt asioiden salailu ja vähättely, "pienet valkoiset valheet " olleet sentään valehtelua ja epärehellisyyyttä?
Tänä päivänä olen saanut ymmärtää että elin valheessa, en pystynyt olemaan itselleni rehellinen, en todellakaan uskaltanut. Se ihminen joka minua peilistä katsoi joka päivä, oli vuorattu muureilla ja kielloilla, jos ne muurit olisi riisuttu, niin minähän olisin ollut ihan kamala ihminen, valmiina kivitettäväksi.

Muistan kuinka juovaan aikaan inhosin itseäni. Varsinkin juovan ajan loppupuolella tunsin jatkuvasti itseni kelvottomaksi ja huonoksi. Rakentamani ontuvat kulissit iloisesta, energisestä, elämäniloa pursuavasta ihmisestä hämäsi jopa minua itseäni, saatika sitten läheisiäni. Muistan kuinka ajattelin että kyllä ihmiset minusta tykkäävät , mutta jos he ikinä saisivat tietää millainen olen oikeasti, mieli muuttuisi.

Millainen sitten olin oikeasti? Sairauden viedessä olin arvaamaton, ailahtelevainen, impulsiivinen, oman edun tavoittelija, laiminlöin velvollisuuksiani enkä osannut ottaa vastuuta teoistani/tekemättä jättämisistäni. Valehtelusta oli tullut minulle keino selvitä itseni kanssa.
Jos joku kysyi että mitä olet tehnyt tänään, saatoin vastata että juuri jumppasin ja kävin koiran kanssa lenkillä. Todellisuudessa saatoin maata krapulassa peiton alla itkien pahaa oloani. Nämä valheet saivat minulle itsellenikin paremman olon hetkellisesti, muut ajattelevat että olen reipas.
Olin kaksinaismoralismin multihuipentuma. Tuomitsin kovaan ääneen ja äänettömästi ihmisiä jotka harrastivat irtosuhteita, pettivät, valehtelivat, juonivat. Juovaan aikaan minä tein itse kaikkea tuota, kaikkea mikä soti omaa moraaliani vastaan. Ei mikään ihme jos tunsin itseni huonoksi ja arvottomaksi.

Päihdehoidon aikana sain kohdata kaikki valheeni, kaikki vajavuuteni, ja sain ymmärryksen siitä että olen toiminut näin koska sairaus on vienyt minua kuin kuoriämpäriä. Oman elämän tutkiskelu, kelailu  ja ääneen puhuminen ilman filttereitä oli äärimmäisen rankkaa, mutta samalla niin puhdistavaa. Mitä enemmän sain oivalluksia, mitä enemmän pystyin näkemään oman toimintani seuraamuksia ja puhumaan niistä, sitä enemmän oma oloni helpottui. Jos ihminen on nahkan alta täynnä valheita ja salaisuuksia, jos koko ihmisen kuori on täyttä feikkiä, niin kuinka edes voisi tuntea itsensä hyväksi ja kelvolliseksi.

Tänä päivänä olen niin kiitollinen siitä että olen saanut kohdata itseni kaikkineni. Olen saanut kohdata kamalimmatkin tekoni, hyväksyä ne osana sairauttani, ottaa niistä vastuun ja antaa itselleni anteeksi. Se on vaatinut ihan törkeästi rohkeutta ja vertaistukea. Ilman vertaistukea en olisi todellakaan kyennyt näkemään todellisuutta.

Tänä päivänä pyrin olemaan joka päivä rehellinen ennen kaikkea itselleni ja vertaisilleni. Kun joku asia alkaa vaivata tai pyörittää mieltä kerron sen ääneen. Minun ei tarvitse enää haudata tunteitani eikä ajatuksiani. Saan olla rehellisesti sitä mitä olen. Elämässä tulee jatkuvasti uusia tilanteita ja tapahtumia joiden edessä saan olla rehellinen, ei se aina helppoa ole, mutta teen töitä sen eteen. Itsetutkistelusta on tullut minulle päivittäinen työkalu hoitaa raittiuttani.

Nyt kun katson itseäni peilistä, en näe enää muureja, en valheilla tukahtuneeksi vuorattua ihmistä. Pystyn rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen, se on suuri saavutus, eikä sitä ole saavutettu tosta noin vaan rallattemalla. Olen tehnyt kovan työn sen eteen, että saan olla nyt tässä pisteessä ja sitä tahdon vaalia. Niin kauan kun pystyn olla avoin ja rehellinen, niin kauan minun raittiuteni on kestävällä hangella. Sairaus on kuitenkin niin salakavala että jos en hoida itseäni säännöllisesti vertaisteni kanssa, voi minun hankeni muuttua sohjoksi.
Päivä kerrallaan kiitollisena ja rehellisenä , siinä on minun raittiuden peruspilarit.

Ihanaa ja rehellistä alkanutta viikkoa kaikille blogin lukijoille.