Simppeli lause jossa piilee suuri viisaus. Meillä on tapana tehdä asioita saman kaavan mukaan ja toivomme jostain syystä, että lopputulema olisi jollain tapaa eri kuin viime kerralla, edellisellä, tai sitä edellisellä kerralla. Toisin sanoen hakkaammme päätämme seinään ihmissuhteiden, ongelmien, asioiden kanssa, oravanpyörät jatkaa pyörimistään ja me ihmettelemme että miksi tämä asia ei muutu, miksi ei tule muutosta vaikka kuinka yritämme. Vaikka meillä olisi kuinka paljon tarmoa ja päättäväisyyttä, niin tuppaa käymään niin että jos olemme allergisia tomaatille, niin saamme siitä oireita vaikka söisimme sen viipaloituna, hotkaisisimme kokonaisena, tai vetäisimme blenderillä muusiksi.
Juovaan aikaan taistelin oikeestaan koko maailman kanssa, hakkasin päätäni seinään aina samojen toistuvien ongelmien kanssa. Juominen oli yksi selkein. Kuinka monesti suurella tarmolla päätin että nyt loppuu Nadjan viinalla läträäminen, aloitan terveellisen elämän ja otan kokonaan uuden suunnan elämälleni. Jumppaan, syön terveellisesti, juon vain jos siihen on joku pätevä syy. Ei enää tutisevia krapuloita, yhden yön suhteita, muistinmenetyksiä, ei enää morkkiksia, petettyjä lupauksia, hoitamattomia asioita. Minä vakaasti päätin ja joskus jopa lapulle oikein kirjoitin näitä pyhiä päätöksiä, allekirjoituksen ja päivämäärän kera.
Omavoimaisuus oli minun suurin kompastuskiveni, taistelin sairauttani vastaan yksin, minä päätin. Näitä päätöksiä oli lukuisia, ja lopputulema oli aina sama. Pätevä syy juomiselle oli yllättävän helppo keksiä, jos ei ollut juhlia tiedossa niin järjestin juhlan aihetta. Viimeisinä juovan ajan vuosina juhlan aiheet tosin oli hiukan ontuvia, "juhlin" koska oli tylsää, yksinäistä, "piristin" itseäni koska vitutti, masensi tai muuta vastaavaa. Mikäs sen mukavampaa kuin vetäistä harmaaseen elämään hiukan kaljaa, soosailla somessa, eksyä keskellä viikkoa baariin ja luritella koomassa karaokea, hyvällä säkällä yleisönä istui muitakin alan ammattilaisia ja sain väsähtäneitä aploodeja. Hetken olin lähestulkoon suurelta maailmalta piilossa pidetty talentti. Se oli sitä minun juhlaa, kovin väkinäistä pätevää juhlimista. Seuraavana aamuna oli paha olla ja mietin että kuinka tässä nyt taas näin kävi.
Raitistuminen oli minulle pelottava asia, ei koskaan enää kaljaa, koskaan enää. Ei jumalauta kuinka mä tulen selviämään, enhän mä voi selvitä, ei se ole ikinä ennenkään onnistunut.
Omavoimaisuus on juopon kirous. Hoidon aloittaessani lopetin taistelun, sain ymmärryksen että omalla tahdon voimalla ja päättäväisyydellä tästä sairaudesta ei pääse toipumaan. Minun oli luovutettava taistelu, hyväksyttävä sairauteni, minun oli aloitettava puhumaan. Olen toki aina ollut ihan hyvä puhumaan, kännissä puhuin jopa useita kieliä sujuvasti, mutta oli äärettömän vaikeaa alkaa puhua oikeista asioista, niistä asioista joista olin vaiennut. Kun sain rohkeutta avata suuni, kertoa kipeitä ajatuksia ja muistoja, huomasin että oloni helpottuu. Mitä enemmän kuuntelin potilastovereita, mitä enemmän puhuin, sitä enemmän silmäni aukesivat ja kameran kuvakulma kääntyi. Sain pääni pois perseestä, sieltä helkkarin syvältä, ja pystyin näkemään juomiseni seurauksia.
Mikään ei muutu jos mikään muutu. Vaatii äärettömästi rohkeutta lähteä muutoksen tielle. Sekin on pitänyt ymmärtää etttä eilistä en voi muuttaa, menneisyys kipuineen pitää hyväksyä. Tai mitään ei toki pidä, tai ole pakko, mutta näen asian niin että minä saan hyväksyä elämäni juuri sellaisenaan kuin se on mennyt. Monta asiaa olisin voinut tehdä toisin, mutta minun elämäni on mennyt näin. Tähän päivään saan vaikuttaa, ja tehdä parhaani sillä ymmärryksellä mitä minulla on.
Yksi suurimmista oivalluksistani toipumisen tiellä on ollut, että toisia ihmisiä en voi muuttaa. Se oivallus, ja sen sisäistäminen on ollut kovan työn takana ja työ jatkuu edelleen. Ihmiset eivät toimi niinkuin minä haluan, heidän ei tarvitse toimia itseään vastaan että kelpaisivat minulle. Ainut asia elämässä mitä voin muuttaa on minä itse, kuinka minä reagoin, kuinka minä toimin. Itsetutkistelusta on tullut minulle lähestulkoon intohimo, haluan oppia itsestäni mahdollisimman paljon. Olen äärimmäisen kiitollinen että raittius on mahdollistanut minulle tämän hurjan hienon oivalluksien matkan, että pystyn olla mahdollisimman hyvä itselleni ja läheisilleni. Tänä aamuna saan kiittää itseäni siitä että löysin rohkeuden muutokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentista, vastaan sinulle ajan kanssa.