Viime aikojen kuulumiset, palaaminen perusasioiden äärelle + Kysy alkoholismista ja toipumisesta , minä vastaan

Viime aikoina on tapahtunut isoja juttuja ympäri maailmaa, ja täälä lintukodossa me ollaan saatu myös oma osamme. Vallitseva poikkeustilanne vaikuttaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä ihan jokaiseen meistä.

Mua on huolettanut viime aikoina ihan liian moni asia, olen ottanut itselleni stressiä semmosistakin asioista joihin en voi millään tapaa vaikuttaa. Oon ottanut stressiä asioista jotka eivät ole minun, tai kenenkään muunkaan käsissä, ja vähiten juuri tänään. Tämmösenä poikkeuksellisena aikana toipuvan alkoholistin ja toipuvan läheisen tulee erityisesti hoitaa itseään. Minä itse sain palata ihan perusasioiden ääreen monet kerrat menneellä viikolla, ja saan tehdä sen saman työn mitä luultavimmin vielä useasti.

Mitä tarkoitan perusasioilla. Elä päivä kerrallaan, eilinen on jo mennyt, huomisesta en voi vielä tietää. Jokainen meistä voi elää tuntien rauhaa ja tyyneyttä elämällä yhden päivän kerrallaan. Syö hyvin, lepää tarpeeksi, hae vertaistukea tarpeen mukaan. Jos on paljon tekemistä, on hyvä tehdä suunnitelma, jolloin voit huoletta toimia sen mukaan. Tokikaan kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, mutta suunnitelma tuo silti rauhaa, asiat järjestyy.

Viime viikon perjantaina stressi mitä erilaisimmista asioista sai minussa aikaan paljon pelkoja ja huolta. Kelat pyörivät omaa rataansa, ja yhtäkkiä havahduin siihen kuinka olin diagnosoinut itselleni aivokasvaimen, imusolmukesyövän ja sydämen vajaatoiminnan. Olin aivan varma, että kun seuraavassa käänteessä sairastun koronaan, niin se on menoa se. Lohdutin itseäni että saanpahan ainakin kuolla raittiina.

Onneksi sain avattua suuni oikeaan aikaan, sain tarkasteltua faktat, ja osasin erottaa myös omien kelojen vaikutuksen. Osallistuin myös puhelinrinkiin sunnuntaina, ja se viimeistäänkin laukaisi kaiken jännityksen. Ensimmäistä kertaa oman toipumisen aikana minulla oli kulunut lähes kaksi viikkoa ilman vertaistukiryhmän tukea, varsinkin tämmöisenä aikana se on minulle liikaa. Minulla ei ole varaa jättää itseäni hoitamatta, sairauden hoidon laiminlyönti näkyy meidän arjessa heti. Kun en puhu mieltä painavista asioista ja pusken eteenpäin kuin mummo lumessa, on touhu sen mukaista. Pää täyttyy hallitsemattomista asioista, otan stressiä kaikesta, lukkiudun omiin ajatuksiini ja se näkyy kaikissa toimissani. Alan suorittaa asioita, enkä kykene olemaan läsnä. Päässä pyörivät asiat jumauttaa minut täysin, ja pakenen pelottavia/ahdistavia ajatuksia suorittamiseen.

Olen äärettömän kiitollinen siitä, että raitistuminen on antanut mulle mahdollisuuden hoitaa itseäni kokonaisvaltaisesti, olen oppinut tunnistamaan tunteitani ja vaaranpaikkoja. Ja sitä tämä toipuminen on omalla kohdallani, työtä itseni kanssa joka päivä. Joinain aikoina toipuminen tuntuu äärimmäisen helpolta, ja sitten tulee hetkiä jolloin saan tehdä itseni kanssa töitä enemmän. Kumpikin ääripäätilanne on hyvä, kumpikaan ei ole huono. Jokaisesta vaikeammasta hetkestä saan ottaa opikseni, ja ehkä seuraavalla kerralla osaan ennakoida paremmin, tai sitten en. Oli niin tai näin, niin juuri tänään olen kiitollinen siitä että saan elää päivän kerrallaan raittiina. Tämäkin menee ohi. Tänäänkään en ole sairauteni kanssa yksin.

Ja hei, viimeisenä muttei vähäisempänä:

Poikkeustilan nyt vallitessa, vietin ensimmäisen lomautuspäiväni eilen. Mulla on nyt aikaa toteuttaa tämmöinen lukijoiden osallistaminen minun blogiini. 
Teillä on nyt mahdollisuus esittää kysymyksiä alkoholismiin ja toipumiseen liittyen. Vastaan kysymyksiin oman kokemukseni pohjalta. Voit esittää myös henkilökohtaisia kysymyksiä, joihin vastaan mielelläni, omia rajojani kuunnellen. 
Kysymykset voi laittaa joko blogin kommenttikenttään, sähköpostilla (löytyy blogin sivupalkista tietokoneversiossa), tai blogin facebook-sivulle/meseen. Kaikki kysymykset käsittelen luottamuksella, en mainitse blogissa nimimerkkiä tai henkilöllisyyttä, siitä ei tarvitse sinun kantaa huolta.

Kiitos jokaisesta kysymyksestä jo etukäteen.