Lukijoiden kysymyksiä alkoholismista

Ensinnäkin haluan todella kiittää ihan jokaista lukijaa sydämeni pohjasta, ja erityiskiitos vielä teille jotka laitoitte minulle viestiä. Alkoholismi on vaikeasti lähestyttävä sairaus, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Suurimpia syitä miksi se on niin hankalaa, on sairauden kieltäminen.

Alkoholisti kieltää sairautensa viimeiseen asti. Vaikka olisi miljoonia selkeitä merkkejä siitä, että alkoholismi on puhjennut, se halutaan kieltää. Juomisen lopettaminen, alkoholista luopuminen on alkoholistille pelottava ja mahdoton ajatus, kuinka voisi luopua peruselinehdosta, pakottavasta tarpeesta, mikä on yhtä pakollinen tarve kuin vessassa käynti, tai hengittäminen.

Myös läheiset kieltävät sairauden, alkoholistin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä peitellään. Alkoholistin puolesta valehdellaan, pelätään ja hävetään. Häpeä on varmasti se suurin syy, miksi ei uskalleta ottaa rohkeita askeleita eteenpäin. Yksi suuri syy on myös puutteellinen tieto tai tietämättömyys sairaudesta. Vaikka kaikki sairauden merkit on ilmassa, voi olla vaikea hyväksyä tai ymmärtää että kyse on todellakin sairaudesta. Sairaudesta jota ei kukaan halua itselleen, mitään sairauksia ei itselleen valita, ei myöskään alkoholismia. Sairautta ei tulisi myöskään hävetä, eikä siitä tule syyllistää.

"Pekka nyt vaan juo paljon, aina se on tykännyt juoda, se nyt vaan juo aina itsensä liian kovaan humalaan. Kyllähän se Pekka juo salaa, piilottelee tyhjiä pulloja, haluaa vaan suojella lapsia ettei ne huomaisi. Taas se Pekka joi eilen niin paljon että ei päässytkään mukaan kummityön synttäreille. Ei Pekka ikinä selvinpäin hauku huoraksi. Pekka kuitenkin käy töissä, eihän se juo kuin vaan aina viikonloppuisin"
Niin Pekka on alkoholisti, ihan perusPekka-alkoholisti. Ilman ongelman/sairauden kieltoja saman voisi sanoa näin :
"Pekka juo aivan helvetin paljon, Pekka on alkoholisti, en jaksa sitä että se on aina ihan törkeessä änkyräkännissä. Se piilottelee niitä perkeleen tyhjiksiä, niitä löytyy ihan joka paikasta, mä oon niin kyllästynyt ja voimaton sen kanssa, lapsetkin löytää niitä pulloja milloin mistäkin. Se on niin saatanan onnetonta touhua ton juomisen kanssa, että oli taas niin törkeessä krapulassa ettei päässyt edes kummitytön synttäreille, arvatkaa hävettikö, mä en enää aio valehdella sen puolesta . Se on niin kauheeta ja pelottavaa kun se kännissä uhoilee ja haukkuu mua huoraksi, Pekka saa mut itkemään, huutamaan, rukoilemaan , raivoamaan, se saa mut tuntemaan itseni arvottomaksi. Työnsä se nyt saa jotenkin hoidettua toistaiseksi, mutta viikonloput menee aina juodessa, mä en jaksa tätä enää. Voihan nyt vitun Pekka."

Sain lukijoilta kysymyksiä, joihin vastaan omien kokemusteni pohjalta. 
-Kuinka voin/voinko auttaa ystävää jolla on selkeä alkoholiongelma?
-Olen laittanut juovalle äidilleni kovat rajat, emme ole nyt missään tekemisissä, olenko liian kova? Muut sisarukset eivät myönnä ongelmaa, he ovat mahdollistajia?
-Onko jotain mitä voisin tehdä auttaakseni läheistä huomaamaan että hänellä on ongelma?
-Mikä sinulle oli ratkaiseva tekijä että lähdit hoitoon?
-Haluan apua, olen alkoholisti, miten itse sait apua?

-Kuinka voin/voinko auttaa ystävää jolla on selkeä alkoholiongelma?
Me läheiset ollaan aika voimattomia alkoholismi sairauden äärellä. Juova alkoholisti yleensä kieltää sairautensa, tai ainakin vähättelee sitä, ja vakuuttelee että kyllä mä pystyn vähentää, ei ongelmaa. Tuulimyllyjä vastaan ei kannata lähteä taistelemaan, siinä kuluttaa itsensä loppuun. Mulla on itselläni ystäviä jotka sairastaa alkoholismia, se mitä minä voin tehdä on kertoa omasta kokemuksestani, kertoa sairaudesta ja siitä että alkoholismista voi päästä toipumaan. Minä en lähde saarnaamaan ja "käännyttämään" ketään, jos siihen lähden, niin suurella todennäköisyydellä hakkaan päätäni seinään ja tulen pettymään. Jos/kun ystävällä tulee heikko hetki (krapula, joku iso moka tms) niin ottaisin rohkeasti puheeksi alkoholismin. Jos mahdollista voi tehdä myös väliintulon, jolloin alkoholistin läheiset yhdessä, yhtenä rintamana ohjaavat hoitoon, hyviä vinkkejä ja ammattilaisen näkökulmaa saa soittamalla Minnesotamalliseen päihdehoitolaitokseen.
Ainut asia millä voi auttaa on ohjata toimivaan hoitoon, esim katkon kautta, tai suoraan hoitolaitokseen. Se voi olla heikolla hetkellä jopa yllättävän kivutonta. Päätä ei kannata alkaa silittelemään ja ymmärtämään liikaa, ainut asia jolla alkoholistia voi auttaa, oli tilanne mikä hyvänsä, on ohjata hoitoon. Myös AA:n ja NA:n kautta ihmisiä raitistuu, monelle se on kuitenkin aika pitkä ja kivinen tie, ja alkuun tarvitaan päihdehoito, mutta on täysin mahdollista raitistua myös näiden kautta.

-Olen laittanut juovalle äidilleni kovat rajat, emme ole nyt missään tekemisissä, olenko liian kova? Muut sisarukset eivät myönnä ongelmaa, he ovat mahdollistajia?
Minä sanoisin että olet toiminut ihan oikein, olet kuunnellut itseäsi, omia voimavarojasi, ja olet päässyt sairauden kiellosta. Ainut asia mitä läheinen voi tehdä, on kuunnella omia voimavarojaan ja asettaa rajat sen mukaan, hoitaa omaa läheisriippuvuutaaan, johon sairastutaan alkoholistin rinnalla eläessä. Sairauden hyväksyminen ja rajojen asettaminen lopettaa mahdollistamisen. Niin kauan kuin sairaus kielletään, ja alkoholisti saa pään silityksiä, hänet pelastetaan ongelmatilanteista, niin kauan juominen jatkuu. Sinä oot teistä sisaruksista se, joka tällä hetkellä on kyvykäs auttamaan äitiä, jos otollinen tilanne tulee kohdalle.

-Onko jotain mitä voisin tehdä auttaakseni läheistä huomaamaan että hänellä on ongelma?
Kyllä on. Kun tulee seuraava tilanne, jolloin alkoholisti kaipaa pelastusta, apua, hän itkee ongelmiaan tai vastaavaa, niin ole rohkea ja kerro rehellisesti kuinka näet asioiden olevan. Sillä rohkeudella voit tehdä sen, mikä on mahdollista auttaaksesi. Voit kertoa myös, että ainut tapa jolla voit auttaa, on tukea häntä hoitoon hakeutumisen kanssa. Minä oon itse tehnyt sen linjauksen omien läheisteni kanssa, että olen kertonut rehellisesti oman raa`an mielipiteeni. Se on etäännyttänyt joitain ihmisiä luotani, mutta joku päivä, voi olla vielä mahdollista että he ottavat yhteyttä kun ovat todella omalla pohjallaan. Silloin mulla on mahdollisuus auttaa mulle tärkeitä ihmisiä toipumisen tielle.
Tulee myös muistaa että alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus, ja puheeksiotto voi saada täyden tyrmäyksen, koska se osuu kipeään kohtaan. Sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, vaan muistaa että siinä kohtaa sairaus puhuu läheisen suulla. Ajatus läheisen rehellisyydestä jää kuitenkin jollain tasolla kytemään alkoholistin päähän, ja jossain kohtaa voi tulla sen heikoin hetki kun ollaankin valmiita ottamaan apu vastaan.

-Mikä sinulle oli ratkaiseva tekijä että lähdit hoitoon?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kun olin omalla pohjallani, kun mulla oli se heikoin hetki että sain laitettua viestin krapulassa miesystävälle "Mulla on joku ongelma tän alkoholin kanssa, mun ei oo hyvä olla yksin." , silloin mut otettiin vakavasti ja ehdotettiin hoitoon lähtöä. Ilman sitä ehdotusta, mä en olisi lähtenyt hoitoon. Onneksi mulla on elämässäni ihmisiä joilla on tieto sairaudesta, ja tieto siitä että sairaudesta voi toipua. Kun mulle sanottiin että lähdetkö hoitoon, olin erittäin helpottunut, mä koin ensimmäistä kertaa vuosikausiin että jotain valoa voi olla tunnelin päässä. Suostuin ehdotukseen ja nyt olen tässä, kirjoittamassa omasta toipumisestani.

-Haluan apua, olen alkoholisti, miten itse sait apua?

Sydämiä nyt niin maan perkeleesti. Olen onnellinen ja kiitollinen aina kun kuulen että joku alkoholisti sanoo näin. Se, että myöntää sairauden, ja on voimaton sen edessä, on ensimmäinen askel joka on otettava päästäkseen toipumisen tielle. Alkoholisti yleensä haluaisi sen avun jollain itselleen mieleisellä tapaa, mutta todellisen avun saamisen ehto, on ottaa apu vastaan semmoisena kuin se sinulle tarjotaan, ei semmoisena kuin sen itse haluaa. Se vaatii omavoimaiselle alkoholistille epätyypillistä nöyrtymistä, sen nöyrtymisen voi kokea voimattomuuden hetkellä. Ei ole olemassa lääkkeitä jotka parantaa alkoholismin, vähentäminen ei ole reitti toipumiseen, alkoholismista ei voi juomalla toipua. Yhdellään läheisellä ei ole semmoista valtaa, että voisi rakkaudella ja huolenpidolla toista raitistaa. 

Suosittelen lämpimästi yhteydenottoa, soittoa tai viestiä Minnesotamalliseen päihdehoitolaitokseen, sieltä saat ammattilaisen langan päähän ja voitte sopia hoidon aloituksesta. Hoidon voi aloittaa vaikka heti, myös poikkeustilan aikana voi aloittaa hoidon. Itse sain avun Kantamosta (KLIK)

Kiitos vielä kaikille lukijoille ja oikein iloista ja rauhallista pääsiäisen aikaa.