Helpottava lupa luovuttaa

Toipuvat ihmiset puhuvat KV:sta, mietin joskus että mitä ihmettä se on. Jotain korkeampaa voimaa, jollekin se on jumala, toiselle ryhmä, moni ajattelee sen olevan 12 askeleen ohjelma, suuri osa myös miettii mitä se omalla kohdalla on, ehkä karmaa, jotain intuitiota, tai kaikkea tuota sekaisin. Omalla kohdallani olen ajoittain miettinyt päätäni puhki, mihin minä uskon ja luotan niin paljon , että luovutan elämäni sen käsiin. Mulla on ollut myös suuria vaikeuksia ymmärtää, että mitä kaikkea nyt pitää luovuttaa? Eihän sitä ihminen voi vaan luottavaisena olla, ja antaa asioiden luisua johonkin suuntaan tekemättä mitään.

Viimeinen viikko on ollut mulle tosi raskas. Oon ollut väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. On tapahtunut paljon asioita joiden kulkuun minä en ole voinut vaikuttaa. Asioita joiden suhteen olen saanut luovuttaa. Se tuo minulle toisaalta suurta helpotusta, mun ei tarvitse pinnistellä asioiden suhteen jotka eivät ole mun käsissä. Toisaalta se saa minut tuntemaan itseni hyvin pieneksi, oon todella tehnyt töitä sen eteen, että annan ihmisille tilaa, enkä yritä hampaita kiristellen viedä asioita haluamaani suuntaan.

Elämässä saa kohdata kriisejä jatkuvasti, pieniä kriisejä, omia kriisejä, toisten kriisejä, suuria kriisejä. Ympärillä tapahtuu jatkuvalla syötöllä asioita joihin me emme voi vaikuttaa, vaikka mieli tekisi, ja sormet syyhyäisi työntää omaa kauhaansa soppaan ja vatkata vietävällä vimmalla. Tuloksena raivovatkaamisesta on yleensä hitosti roiskeita, pinttyneitä tahroja, jälkien putsausta, parhaassa tapauksessa koko kattila tipahtaa liedeltä ja sotku on sen mukaista.

Addiktoituva mieli on mun pahin sotkun aiheuttaja. Pakkomielteinen asioiden vatvominen, kääntely ja vääntely. Impulsiivisesti ja vanhojen ajatusmallien mukaan toimiva mieli voi saada suurta tuhoa aikaan, niin minulle itselleni kuin läheisille ihmisille. Saan itseni jäätäviin tunnekuohuin ja tiloihin, jos annan addiktioilleni vallan. Siksi jokapäiväinen rehellinen itsetutkistelu, on mulle äärimmäisen tärkeää, ja ryhmät. Ilman ryhmän tukea mä en selviäisi, eikä mun onneksi tarvitsekaan. Kriisejä saan kohdata joka päivä, välillä ne on hyvin pieniä ja minulle helppoja selättää, mutta välillä kriisit ovat sen verran suuria kasvunpaikkoja, että minun täytyy todella tehdä töitä.

Oon äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut sen ymmärryksen, elämää ja itseäni kohtaan, mitä minulla tänä päivänä on. Entisessä elämässä kriisit täyttivät mun elämän. Elämä oli yhtä draamoissa ja ongelmissa rämpimistä, epätoivoista tunteita vastaan taistelua. Ei minulla ollut minkäänlaisia työkaluja selvitä, päivät olivat kuin vuoristoradan kyydissä olisi ollut, hurjia mutkia, äkkijyrkkiä pudotuksia, loivempia kaaria ja pelottavia nousuja. Ei minulla ollut minkäänlaista kykyä edes tunnistaa ongelmien ydintä tai tuntemuksiani, olin täysin hukassa ja sekaisin.

Mun toipumiseni  on lähtenyt liikkeelle siitä kun luovutin alkoholin suhteen. Mä olin voimaton pakkomielteisen juomisen edessä. Mä sain luovuttaa oman ylpeyden ja omavoimaisuuden kun astelin Kantamon päihdehoitolaitoksen ovista sisään. Jätin mun elämäni suurimman painolastin ulko-ovelle. Olin pieni, alaston ja peloissani, mutta samaan aikaan oli herännyt suuri toivo ja elämää suurempi helpotus. Oon ikuisesti kiitollinen itselleni siitä rohkeudesta, jonka sain kohdata heikoimmalla hetkellä, kun luovutin oman tahdon ja kamppailun. Se päivä oli mun loppuelämän ensimmäinen päivä.

Kun oma toipuminen on edennyt, niin olen saanut mahdollisuuden käyttää hoidossa opittuja työkaluja ja soveltaa niitä jokaiseen päivääni. Mitä hyvänsä elämä eteeni heittää, niin tiedän että en ole yksin, että mun ei tarvitse härkäpäisesti taisella asioiden suhteen joille minä en mahda mitään. Suuri oppiminen on ollut myös erottaa asiat ja tilanteet joihin voin vaikuttaa, ja asiat joihin mulla ei ole vaikutusvaltaa. Tänä päivänä saan pitää itsestäni huolta, hoitaa itseäni parhaalla mahdollisella tavalla, jos laiminlyön itseäni, niin pakka saattaa levahtaa, suurella todennäisyydellä se siinä kohtaa levahtaa. Siksi mun ykkösprioriteetti on raittiuden hoitaminen ja vaaliminen. On olemassa asioita joita tulee hoitaa, asioita joista olen vastuussa, vaikka ne eivät aina miellyttäviä olisikaan.  Oon saanut ymmärtää että toisiin ihmisiin mä en voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisin. Voin kuunnella, kertoa oman näkemykseni ja kokemukseni, mutta enempää en voi tehdä, sen jälkeen saan luovuttaa. Välillä luovuttaminen käy helposti ja ajoittain se vaatii todellista jumppaa.

Juuri tänään olen kiitollinen siitä että minun ei tarvitse taistella, ei itseäni, eikä muita vastaan. Juuri tänään saan vapaasti hengittää, kun saan luottaa että elämä kantaa.