Tekeekö mieleni juoda, pelkäänkö retkahdusta?

Minulta on kysytty useammin kuin kerran, että pelkäänkö retkahdusta, tekeekö mun mieli juoda, mitä kun muut juovat, olinko tosiaan ulkomaanmatkalla juomatta, eikö edes tehnyt mieli jne. Nämä on hyviä kysymyksiä, ja pysähdyn aina miettimään vastaustani. Noihin kysymyksiin ei ole itsestäänselvää vastausta, ja minun on todellakin hyvä pohtia näitä kysymyksiä.

Kun minulta kysytään, että tekeekö mun mieli juoda, oon saanut hyvällä omalla tunnolla sanoa että ei tee mieli juoda. En ole joutunut kertaakaan hoidosta pääsyn jälkeen taistella juomishimoja vastaan. Saan kiittää siitä erittäin laadukasta päihdehoitoa, läheisiäni, potilastovereitani sekä heidän läheisiään. Sain hoidon aikana niin syvän ymmärryksen sairaudesta, ja kuinka se on minuun ja läheisiini vaikuttanut, että en voisi kuvitella edes tilannetta, joka saisi minut juomaan. Tämän hetkinen totuuteni on, että semmoista hetkeä ei ole, mihin minun täytyisi juoda. Joskus olen nähnyt jopa epäileviä katseita ja suoranaista hämmennystä, kun sanon että minulla ei ole enää juomishaluja.

Ajatukset ovat jänniä, minua on suotu erittäin mielikuvituksellisella ja vilkkaalla ajatustoiminnalla. Ajatuksia tulee ja menee, ajatuksiaan ei voi hallita, eikä niitä pidä pelätä. Toki haitalliset ajatukset tulee ottaa vakavasti, ja jos san päähäni haitallisia ajatuksia, puhun niistä vertaisilleni, ja saan asioihin oikeita mittasuhteita.
Kun pääsin hoidosta, ajattelin usein että tekeekö mun mieli juoda. Siitä alkoikin outo ajatusleikki, joita alkuun säikähdin. Ikään kuin kävin päässäni vuoropuhelua, jossa juova Nadja kyseenalaisti raittiin Nadjan raittiutta. Ajatukset olivat todella hämmentäviä, ja jäin niihin alkuun kiinni. Mietin että tuleeko mun nyt olla huolissani. Ryhmissä sain puhuttua näistä ajatuksista ja sain kuulla että en ole ainoa jolla ajatukset ovat käyneet tätä rataa.

Olen oppinut, että ajatuksiaan ei voi hallita, niitä vastaan ei tarvitse käydä taistelua. Havaitsen kun ajatukset lähtevät omalle laukalle, ja voin todeta että ok, nyt ajattelin näin, ja päästää ajatuksesta irti. Jos ajatukset pyörittävät mieltä, puhun niitä ääneen vertaisilleni.

Töissä näen päivittäin alkoholia, kun vaikkapa kannan puoliksi juotua kaljatuoppia, niin minulle saattaa tulla ajatus, että mitä jos nyt kiskaisisin tämän huiviin? Se on vaan ajatus. Voin samaan syssyyn todeta, että hyi helvetti! Laatta lentäisi varmaan samantien. Kun ajattelen alkoholihuikkaa, niin se saa mulle fyysisesti huonon olon. Pelkkä ajatus siitä että mun vatsalaukkuun menisi alkoholia, saa ylävatsaan "kramppaavan tunteen", vähän kuin fläsäri jostain krapulahuikasta tyhjään vatsaan. Saan todeta, että mun ei todellakaan tee mieli juoda, vaan ajatus oksettaa minua.

Pelkäänkö retkahdusta?
Voin sanoa hyvillä mielin että en pelkää. Hoidan itseäni säännöllisesti ryhmissä, ja niin kauan kun hoidan itseäni, mulla ei ole pelkoa siitä että retkahdan. Rehellisyys itselleni ja muille, rehellinen itsetutkistelu ja asioiden käsittely ovat mun raittiuden kulmakiviä. Niin kauan kun pystyn olla rehellinen, koen että mulla ei ole hätää.
Jos huomaan että tyyneys on koetuksella, ja ajatukset alkavat junnata jossain tietyssä asiassa, alakulo tai epätoivo ottaa valtaa, niin tiedän että nyt tulee pysähtyä. Silloin tiedän että tarvitsen vertaistukea itseään hoitavilta päihderiippuvaisilta. Se on uskomatonta, kuinka vertaistuki toimii. Kuinka monesti mulla onkaan lähteneet ajatukset laukalle, ja kuinka vertaisten kanssa asian läpikäyminen saa mielen rauhoittumaan.

Etelänmatkalla mun ei tehnyt mieli juoda, vaan nautin suunnattomasti siitä, että sain ottaa jokaisen kokemuksen vastaan raittiina. Sain nauttia matkastani. Jos joku toinen ihminen juo, niin se ei vaikuta minuun, tai raittiuteeni. Humalaisia ihmisiä tosin en jaksa katsella, saan onneksi valita seuran missä vietän aikaani. Koen että humalaisen ihmisen kanssa jutut ei vaan synkkaa, se ei johdu pelosta että minä haluaisin juoda, vaan puhtaasti siitä että koen humalaisen seuran epämiellyttäväksi.

Oma raittius on asia joka mulla on tavalla tai toisella mielessäni ihan joka päivä. Muistutan itseäni joka aamu siitä kiitollisuudesta jota saan kokea. Muistutan itseäni siitä vapaudesta joka minulla on, vapaus valita mitä teen tänään. Alkoholi ei enää ole se piruperkele, mikä määrää mun tahtia, ajatuksia ja tekemisiä. Juuri tänään olen kiitollinen siitä että saan elää raitista elämää, ilman pelkoja ja pakkomielteisiä ajatuksia juomisesta.