Pitkästä aikaa blogin äärellä. Kesä on vietetty hiljaiseloa tällä puolen , mutta facebook-sivu on ollut aktiivinen. Jos et siis vielä seuraa Raitis Nainen facebook-sivua niin klikkaa ihmeessä tämän sivun oikeasta reunasta tykkäys.
Tänä aamuna tulee kuluneeksi yksi ja puoli vuotta siitä päivästä kun epätodellisissa fiiliksissä pakkasin laukkuani, huomenna lähtisin junalla kohti Kärkölää. Muistan kuinka mua pelotti ja jännitti. Vaikka olin jo 6 viikkoa odottanut maksusitoomusta hoitoon, ja henkisesti yrittänyt valmistautua koitokseen, tapahtui kaikki silti niin yhtäkkiä että huhhei. Muistan miettineeni että nyt tästä tulee todellista, peruuttamatonta, nyt mä oon oikeesti juoppo.
Ajattelin tosiaan että nyt musta tulee virallinen juoppo kun menen päihdekuntoutukseen. Sinänsä hassu ajatus koska täyspäiväinen alkoholisti olin ollut jo pitkään, ja nyt olin lähdössä virallisesti toipumaan. Vaikka ajatus onkin hassu, niin silti se on hyvin tavallinen. Niin kauan pidetään kiinni kulisseista ja eletään oman tilan kiellossa, kunnes uskallamme myöntää sairautemme, luovutamme omavoimaisuuden ja taistelun.
Minua pelotti hoitoon lähtö. Mitä jos mä en onnistu, kuinka mä voin onnistua, miten se voi ylipäänsä tapahtua? Kuinka mun sisälläni oleva suurin voima vain lakkaisi olemasta, kuinka pakottavaa tarvetta ei mukamas enää vaan olisi? Mua jännitti että mimmoisten ihmisten kanssa joutuisin viettää aikaani, mua hävetti oma rikkinäisyyteni, ajattelin että voiko kukaan muu edes olla näin häpeällinen ja surkea. Olin tottunut näyttäytymään ihmisille mahdollisimman reippaana ja selviävänä. Mitä kun se maski vedetään multa pois? Eihän musta jää kuin märkä läntti jäljelle. Kuinka uskaltaisin avautua, olla rehellinen omasta elämästäni? Kaikkihan pitäisi mua ihan kamalana, mä en halunnut olla niin kamala kuin miksi koin itseni.
Ihmeitä tapahtuu, sen mä olen saanut toipumismatkallani todeta. Siinä hetkessä kun on eniten hajalla, on se maailman märin läntti asfaltilla, siinä hetkessä kun sua pelottaa jatkaa entistä elämää niin kovaa, että olet valmis antautumaan. Silloin on se hetki kun on mahdollisuus muutokseen.
Hoitoon lähtö oli mulle hyppy tuntemattomaan. Jos sanon että poistuin omalta mukavuusalueeltani niin se on aika lievä ilmaisu. Mun mukavuusaluehan juovaan aikaan oli sängynlaidalla kaljan kippaaminen ja somessa sekoilu, tunsin olevani turvassa , vaikka koin mitä suurinta turvattomuutta.
Mun hyppyni tuntemattomaan oli elämäni pelastus. Sain huomata että kaikki häpeä ja pelot hoitoonlähtöä kohtaan olivat olleet turhia. Sain huomata että en ole niin ainutlaatuisen surkea kuin mitä olin ajatellut. Sain nähdä sairauteni kasvoista kasvoihin, sain nähdä sairauden ja toipumisen ympärilläni. Sain lähteä toipumisen tielle siinä kohtaa kun olin märkä läntti ja hyväskyin sen, antauduin hoito-ohjelmalle sitä kyseenalaistamatta, koin että ei mulla ollut vaihtoehtoja. Vaihtoehto mulla olisi kyllä ollut, mutta jos olisin valinnut olla epäileväinen ja epärehellinen, en olisi nyt tässä kirjoittamassa toipumismatkastani. En tiedä olisinko edes elossa enää.
Hoitoon lähtö oli minulle elämäni pelastus, olen saanut elämääni oikeaa sisältöä, elämässä tapahtuu hienoja asioita, olen saanut elämääni upeita ihmissuhteita, olen saanut perheen luottamuksen takaisin. Olen saanut itseni takaisin.
Alkoholistin suurin pelko on luopua juomisesta, ajatus tuntuu niin mahdottomalta. Toipumisentielle päässeistä alkoholisteista ei satavarmasti yksikään kadu sitä että löysivät rohkeuden lähteä kohti pahimpia pelkojaan. Sitä taas voi miettiä että miksi en luovuttanut jo aiemmin.
Minä tiedän että minun oikea hetkeni oli juuri silloin kun sain ensimmäistä kertaa myöntää että en pärjää yksin. Aiemmin en olisi ollut valmis.
Sinä rakas juova alkoholisti tai alkoholistin läheinen joka luet tätä kirjoitusta. Haluan muistuttaa sinua siitä että alkoholismi on sairaus josta voi päästä toipumaan, koko perhe voi päästä toipumaan. Haluan kertoa että juuri sinun elämäsi on niin arvokas, että ansaitset päästä toipumaan. Mikään ei muutu jos mikään ei muutu, ihmeitä ei tapahdu jos niille ei anna mahdollisuutta. Ihmeitä tapahtuu siinä kohtaa kun antaa niille mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lämmin kiitos kommentista, vastaan sinulle ajan kanssa.