Kun epänormaalista tulee normaalia

 Tänä aamuna pysähdyin miettimään juovaa aikaani, kuinka täysin epänormaalista oli tullut minulle ja mun perheelle normaalia. Minä ja perheeni ei olla mitenkään poikkeuksia tässä kohtaa. Alkoholisti ja alkoholistin läheiset joutuvat poikkeuksetta tottumaan epänormaaliin. 

Kuinka epänormaalilta kuulostaa se, että ihminen joutuu taistella juomishimoja vastaan päivittäin, juomisen tarve on niin pakottava, että ihminen lopulta juo, vaikka aikomus olisi koko ajan täysin päinvastainen. Kuinka epänormaalilta kuulostaa se, että jatkuvasti joutuu pettymään omaan toimintaansa, pettämään lupauksia, satuttamaan rakkaitaan mitä erilaisimmilla tavoilla, ja siltikään ei vaan pysty lopettaa juomista. Kuinka epänormaalilta kuulostaa se, että sana juhliminen tarkoittaa käytännössä salaa yksin juomista autotallissa, kodinhoitohuoneessa tai sohvan nurkassa. Kuinka epänormaalilta kuulostaa se, että kun juo alkoholia, niin olo tulee normaaliksi. 

Kuinka epänormaalilta kuulostaa että vaimo joutuu etsiä piilopulloja hansikaslokerosta, pesukoneen takaa, puuvajasta, tai vaatehuoneen ylähyllyiltä. Kuinka epänormaalilta kuulostaa, että lapset joutuvat tottumaan siihen että äiti juo joka viikonloppu ja kaikilla lomilla. Että iskä lupaa aina kaikkea kivaa mutta seuraavana päivänä se ei muistakaan niitä lupauksia. Että mumma tarvii aina viinilasin kun se lukee satuja tai leipoo pullaa. Että joutuu valvoa öitä ja odottaa että tuleeko se juoppo kotiin vai ei, ja kun se tulee niin tuleeko ryminällä, herääkö lapset, mitä jos se on vihainen, mitä jos se on käyttänyt kaikki rahat, mitä jos se taas pettää, mitä jos se on kuollut, olispa se kuollut. 

Ennen kuin epänormaalista tulee normaalia, me voidaan kärkkäästi olla sitä mieltä että eihän nyt kukaan tommosta kattelis. "Ihan luuseri pitää olla ettei ite muka pysty päättää että juoko vai ei. Ja mikä saamaton vässykkä pitää olla että antaa kohdella itseään ja perhettään niin huonosti. Aivan sairasta tommonen." Sairasta todellakin, sitä se juurikin on. Alkoholismi on sairaus, jota kukaan ei itselleen valitse tai toivo, ja alkoholismi on sairaus , mikä sairastuttaa koko perheen, pikkuhiljaa ja salakavalasti. Jos pystymettästä heitettäisiin ihminen alkoholistin tai alkoholistin läheisen saappaisiin, niin niistä saappaista haluaisi välittömästi pois. 

Alkoholismi on myös sairaus josta voi päästä toipumaan, koko perhe voi päästä toipumaan. 

Juuri tänä aamuna olen kiitollinen siitä, että mun normaali on tänä päivänä hyvin erinäköistä kuin mitä se oli esim 2 vuotta sitten. Mulle on normaalia herätä aikaisin aamulla ennen kuin kello herättää, juovaan aikaan mulla oli rytmit ihan viturallaan ja aamuheräämiset vaivalloisia. Mulle on normaalia tehdä asioita joista mulle tulee hyvä mieli, juovaan aikaan ainut asia minkä koin olevan oikeesti tuovan mulle helpotusta ja hyvää mieltä oli juominen ja juomiseen liittyvät asiat. On ihan normaalia ajaa autolla kauppaan illalla klo 20.45 ja hakea sieltä vaikkapa jugurttia, juovaan aikaan kaupassa käynti tuohon kriittiseen aikaan olisi automatic tarkoittanut kaljaostoksia, enkä helpostikkaan olisi ollut ajokunnossa. Mun päivittäisiin rutiineihin kuuluu itsetutkistelu ja syvälliset pohdinnat, juovaan aikaan syvälliset pohdinnat olivat lähinnä itsesäälisiä asioilla mässäilyjä, ja mun olisi ollut mahdotonta harjoittaa itsetutkistelua, olin niin pää syvällä omassa perseessäni, että sieltä ei kummoisia näkymiä ollut yhtään mihinkään.  Mulle on normaalia pitää itsestäni huolta, syödä terveellisesti, levätä tarpeeksi, käydä ryhmissä, käydä läärissä jos tarve vaatii jne, juovaan aikaan en kyennyt mihinkään edellä mainituista. 

Sairaudesta toipuminen on täysin mahdollista, minä pääsin toipumaan minnesotamallisen hoidon avulla.