Juovan ajan kesälomat yhtä kulissia

Kesäloma, erittäin positiivinen sana. Sana mikä pitää usein sisällään suuria odotuksia, rentoutumista, mielekästä tekemistä, iloa. Kesäloma on palkinto arjessa jaksamisesta.
Juovalle alkoholistille loma-ajat ovat raskaita, muistan kuinka ristiriitaisia tunnelmia kesäloma herätti. Kyllä mulla oli niitä positiviisia odotuksia, mutta juominen ja krapulat sotki suunnitelmia. Kun arjessa kiinnipitävät elementit poistui, en osannut oikein tehdä muuta kuin juoda. Loma-aikoina erityisesti sairaus sai minussa yliotteen. Se oli kuin niskalenkillä kanveesiin, ja siinä sitä sitten oltiin.

Muistan lapsuuden huolettomat kesälomat, päivät menivät rannalla polskutellen, nurmikolla treenailtiin käsilläseisontaa ja kärrynpyöriä, kerättiin kukkia, luettiin kirjoja, päästiin mökille mumman kanssa. Lapsuuden kesälomista mulla on hyviä ja huolettomia muistoja.

Yläasteikäisenä lomaodotukset alkoivat muuttua. Kaverit olivat mulle todella tärkeitä, kaverit ja heidän kanssa iltaisin juominen. Lämpimät kesäyöt venevajojen välikössä naureskellen, puskapissat ja hyttysten puremat peffassa, yöuinnit. Golden Cap perry ja pitkäkaulainen Koffin lasipullo, pullonkorkit paineltiin venevajan lautojen väliköihin hienoiksi riveiksi.

Jossain kohtaa kesälomiin alkoi kerääntyä ahdistavia muistoja, ylilyöntejä juomisen kanssa, lupausten ja luottamuksen pettämisiä, valehtelua vanhemmille ja kavereille. Jo ennen täysikäistymistä mulla oli ajatuksia että tän loman jälkeen pitää kyllä ryhdistäytyä, nyt ei sitte ryypätä koko syksynä. Syksyistä tuli uuden elämän alkuja, arki ja rutiinit toivat pakostakin mukanaan juomisen rajoitteita, ja kostean kesän jälkeen se oli pelastus. Varsinkin juovan ajan viimeisinä vuosina kesälomat olivat katastrofaalisia.

Äitinä koin suuria riittämättömyyden tunteita. Kesälomat olivat erittäin haastavia pitää pakkaa kasassa. Oikeutin juomistani helteisillä päivillä, sateisilla päivillä, touhukkailla päivillä, tylsillä päivillä. Erään totaalisen katastrofaalisen kylpyläloman jälkeen päätin että en juo laisinkaan kun ollaan lasten kanssa reissussa. Koin niin suurta huonommuuden tunnetta ja häpeää siitä, että olin juonut iltaisin itseni humalaan, ja päivät lomamatkalla meni aurinkolasit päässä krapulassa kärvistellen. Muistan kuinka lapset olivat innoissaan Titi-nallen talossa ja konsertissa, ja itse mietin vaan että voinko kuolla sydänkohtaukseen, kuinka helvetin kauan nuo haluaa vielä täälä olla, olispa kello jo enemmän että voi ottaa loikkaria. Muistan kuinka näin hotellin leikkihuoneessa pienen pojan, jonka vanhemmat olivat umpitunnelissa pallomeren laidalla. Katsoin näkyä inhoten, mun kävi sääliksi pientä poikaa, ja tuomitsin ajatuksissani vanhemmat, päätin että noin alas minä en halua vajota. Olin täysin kykenemätön näkemään että samaa touhua itsellänikin oli, mulla oli kulissit vaan paremmin pystyssä. Päätin siis että en enää juo kun ollaan reissussa lasten kanssa, sain sen päätöksen pidettyäkin. Se päätös toi mukanaan kuivahumalaiset lomareissut, pinna kireällä reissusta suoriutuminen ei välttämättä kuulosta rennolta lomalta, eikä se sitä kyllä ollutkaan. Kotiin päästyä sai sitten hyvällä omalla tunnolla kietasta reissunnollauskännit, palkitsin itseni kun olin selvinnyt lomasta selvinpäin.

Halusin antaa lapsilleni niitä ikimuistoisia huolettomia kesälomaelämyksiä, mulla oli itsekäs tarve hyvitellä lapsille jotta saisin itselleni edes hetkeksi paremman olon. Sain kertoa ja laittaa kuvia että ollaan kuulkaa käyty huvipuistossa ja rannalla. Sairauden edetessä kaikki tekeminen lasten kanssa oli enemmän tai vähemmän suorittamista, ne olivat vähän kuin näytönpaikkoja, todistelua itselleni ja muille, kulissia.

Tämä kesä on mun toinen kesäni raittiina. Lapsilla on alkanut ansaittu kesäloma ja itsekin aion ottaa kaiken ilon irti kesästä poikkeuksellisen kevään jälkeen. Meillä ei vielä ole sen suurempia kesälomasuunnitelmia, muuta kuin että aiotaan nauttia auringosta, uimisesta, yhdessäolosta ja kiireettömyydestä. Oon kiitollinen siitä että mun krapulat ja juomiset ei enää millään tapaa määrää meidän elämäntahtia, ei arkena, eikä lomilla.
Oon saanut myös huomata että enää ei ole mitään lomastressiä, se oli vakio juovaan aikaan. Stressiä siitä, mitä kaikkea pitää tehdä, kuinka saa kaiken tehtyä, kuinka suoriudun. Mun suoriutumismittari näkyi lähinnä somessa, kuinka paljon sain kerättyä todistusaineistoa siitä, että meillä on kaikki hyvin.

Juuri tänään oon kiitollinen siitä että saan vapauden tehdä niitä asioita jotka tuottavat minulle hyvää mieltä, ja saavat minut voimaan hyvin. Oon kiitollinen siitä että saan katsoa lapsiani tuntien että minä riitän. Meidän elämä on onnellista ja riittävää, siitä olen kiitollinen juuri tänään.